Heinäkuinen kotimaan retkemme kulki ensin työnimellä Merenkurkku. Vasta myöhemmin liitimme siihen käynnin Oulussa ja rannikon majakat matkan varrelta.
Haku Suomen majakat kartalla tuotti tällaisen kuvan ja päätimme aloittaa Sälgrundista. Etelä-Suomen majakoille ehtisi joskus halutessaan vaikka päiväretkellä.
Valassaaret on Merenkurkun alueella ja halusimme siellä päästä merelle, sillä meri on oleellinen elementti alueen omalaatuisuudessa. Retkiä sinne oli tarjolla tiistaina, torstaina ja lauantaina ja koska pääsimme matkaan muiden sitoumusten takia vasta torstaina, niin varasimme retken lauantaille.
Torstaille olimme sopineet pienestä sukutapaamisesta Porissa, joten Sälgrundille jäisi perjantai. Kyselin mahdollisuutta päästä majakalle perjantaina ja sain ensimmäiseksi vastauksen, että yleisöpäivä olisi lauantaina. Jatkoin tutkimuksia ja huomasin, että Sälgrundissa voisi myös majoittua ja varasin majoituksen torstaista perjantaihin ja siihen liittyvät venekuljetukset saarelle: onnistuihan tämä!
Matka majakalle
Kaskisten kalasatamaan ehdimme Porin ja Kristiinankaupungin jälkeen vasta alkuillaksi. Vene saapuikin sovitusti noutamaan meitä ja matkasimme lähes tyynessä ja aurinkoisessa illassa noin kilometrin matkan saarelle. Laiturilla lastasimme muutamat kassimme kärryihin ja kävelimme metsän poikki majakalle: ei ihan kilometriä mutta melkein. Veneellä meidät saarelle noutanut rouva esitteli luotsiasemaa ja näytti meille huoneemme. Olin valinnut Majakka-huoneen, josta Sälgrundin majakkaa voisi halutessaan katsoa vaikka koko yön – tosin huoneen valinnalla ei olisi ollut väliä, sillä juuri tänä yönä olimme sattumalta ainoat vieraat saarella! Sovimme rouvan kanssa noudosta seuraavana aamuna ja jäimme tutkimaan niin luotsiasemaa kuin sen pihapiiriä – ja majakkaa. Majakalle olisi päässyt sisällekin pienestä lisämaksusta (6 euroa), mutta emme innostuneet kiipeämään portaita, sillä ylös linssistöön asti tässäkään majakassa ei olisi päässyt.
Asetuimme taloksi, laitoimme aamiaistarvikkeemme keittiön jääkaappiin ja lähdimme tutkimaan saarta – otettuamme ensimmäiset kymmenen (tai niillä main) kuvaa majakasta.
Luontopolku
Pihapiiristä lähti saarta kiertävä luontopolku, joka oli kyllä muuten hyvin merkitty, mutta sen pituudesta emme huomanneet mitään mainintaa, joten lähdimme sille hiukan ”soitellen sotaan”. Alkumatka rantakallioilla oli vielä helppo, mutta rantakiveltä toiselle hyppely saaren itäpuolella oli jo melko haastavaa. Lisäksi polulla kasvoi paikoitellen nokkosia ja olin lähtenyt matkaan sen verran lyhyissä housuissa, että nilkkani jäivät paljaiksi – iik! Lopulta polku kuitenkin kääntyi metsään ja ylitti kohta luotsiasemalle menevän polun: olimme selvinneet kotiin!
Ja vaikkakin polku oli paikoitellen haastava, niin suosittelen sitä kuitenkin lämpimästi: kannattaa vaan varautua kunnon jalkineilla, suojata nilkkansakin ja ottaa mukaan juotavaa ja ehkä vähän evästäkin.
Yö luotsiasemalla
Luotsiasemalla söimme välillä iltapalaa (kaikki ruuat pitää tuoda saarelle mukanaan) ja jäimme sitten odottelemaan auringonlaskua ja siltä erää viimeisiä kuvia majakasta. Ehkä parhaat kuvat majakasta saimme kuitenkin jo ennen sitä kun laskeva aurinko heijastui majakan ikkunoista ja linsseistä!
Ja pitihän sitä yölläkin vielä nousta ottamaan pari kuvaa, kun kuu loisti kirkkaana majakan vierellä!
Luotsiasema ”hotellina” oli ehkä vaatimaton, mutta toimiva. Yläkerran huoneiden vieressä oli kaksi wc/suihkuhuonetta, mutta kun satuimme olemaan ainoat vieraat, niin emme joutuneet niitä jakamaan muiden vieraiden kanssa. Keittiön (ja jääkaapin) olisimme tietysti myös joutuneet jakamaan muiden vieraiden kanssa, jos yöpyjiä olisi ollut muitakin. Juokseva vesi oli hiukan ruskeaa, joten juomavettä oli tarjolla keittiön vesitonkasta – sitä emme itse olisikaan huomanneet ostaa muita iltapala- ja aamiaistarvikkeita ostaessamme. Saunakin olisi ollut käytettävissämme, erillisessä punaisessa rakennuksessa, mutta emme innostuneet sitä lämmittämään.
Luotsiaseman parvekkeella päivysti vielä yksi luotsi, joten turvassa olimme, vaikka kahden täällä yön vietimmekin.
Kristiinankaupunki ja Kaskinen
Retkeen Sälgrundin majakalle kannattaa liittää käynnit niin Kristiinankaupungissa kuin Kaskisissa. Näin mekin teimme, mutta lisää näistä idyllisistä pikkukaupungeista lisää toisella kerralla!
Sälgrundin majakan perustiedot
Majakka valmistui 1875. Se on Suomen ensimmäinen majakka, joka jo alun pitäen valmistui petrolikäyttöiseksi. Puna-valkoraidalliseksi maalatun majakan on suunnitellut Axel Hampus Dahlström. Majakan valo sytytettiin 13. syyskuuta 1875. Majakka automatisoitiin 1966, kun se kytkettiin valtakunnan verkkoon.
Oi oi oi, että näyttää ihanalta! Ja kiitos käytännön tiedoista majoitusta koskien. Niinkuin jo edelliseen juttuun kommentoin, niin meillä myös on toiveena päästä tänä kesänä Sälgrundille. Nyt täytyykin heti alkaa viimeistelemään suunnitelmia!
Kiitos Emma! Eiköhän tuolta vielä löydy tilaa tänä kesänäkin, etenkin kun luotsiasemalle mahtuu kerralla kymmeniä ihmisiä, vaikka meille osuikin kohdalle tyhjä talo.
Ihan yksin majakkasaarella! Kuulostaapa aika upealta. Kristiinankaupunki kuuluu mun tämän kesän käyntikohteisiin – johtuuko se siitä, että yhtäkkiä siitä kaikki tuntuvat puhuvan?
Kiitos Heli! Saattaa osittain johtua siitä, sillä huomaat vaan jutut Kristiinankaupungista, mutta et vaikka … Varkaudesta (en ole kyllä minäkään nähnyt juttuja siitä viime aikoina).
Katselin tuota majakkakarttaa ja totesin, että sieltä puuttuu majakoita. Ainakin Kylmäpihlaja ja Bengstkär. Meillä on näemmä yhteinen mielipuuha; majakoiden metsästys. Haluaisin käydä kaikissa. Nyt mennään tänä kesänä Kylmäpihlajalle. Utö, Bengstkär ja Isokari jo takana.
Kiitos Sari! Suomen majakat onkin vaikeammin kerättävä ”bongauslista” verrattuna itsenäisiin maihin tai Unescon maailmanperintökohteisiin, jotka on suhteellisen yksikäsitteisesti lueteltu.
Huomasin itsekin, että tuosta kuvasta, jota taidettiin luonnehtia nimellä ”Suomen majakoita” puuttuivat mm. mainitsemasi ja esimerkiksi Marjaluoto Hailuodossa.
Kylmäpihlajaa olemme vähän ensi kesälle miettineet. Bengtskär, Utö ja Isokari ovat jo meillekin tuttuja.
Ihana majakkasaari! Olisipa kiva päästä käymään majakkasaarella, yöpyminen kuullostaa kanssa mukavalta ajatukselta. Varmasti oli jännää olla saarella ihan yksin, hyvä tietää että saarilta löytyy hyvin merkittyjä kävelyreittejä. Täytyypä tutkia noita majakoita ja niiden majoitusmahdollisuuksia, löytyiskö mistään ruokapalveluita. :)
Kiitos Martta! Täälläkin ruokaa saanee tilauksesta, sillä luotsiasemalla on myös iso keittiö – järjestäväthän he mm. häitä ja muita tapahtumia saarella. Me arvelimme kuitenkin syöneemme päivän mittaan riittävästi pärjätäksemme yhden yön eväilläkin.
Todella erilainen yö; kaksin majakkasaarella! Varmasti ikimuistoista. En minäkään olisi malttanut nukkua, jos tuollaisia kuvia olisi mahdollista ottaa. Tulimme juuri Bengtskärin majakkareissulta ja sielläkin olisi ollut tarjolla majoitusta, tosin huoneet ovat pitkälle syksyyn asti varattuja. Saarella on koko ajan joku muukin, joten aivan ”yksin” ei pääse olemaan.
Kiitos Heidi! Näiden kesämajoitusten kanssa on syytä olla aikaisin liikkeellä silloin kun kyse on pienestä ja/tai suositusta kohteesta paikassa, jossa kausi on lyhyt, kuten vaikka majakkasaaresta (tai Norjan Lofooteista, jonka kanssa meillä oli viime vuonna todellisia ongelmia). Sälgrundista vielä: saarella on myös kesämökkejä sen pohjoisosissa, joten ihan varmaksi emme voi tietää yöpyikö niissä myös muita samana yönä kuin me olimme tuolla, mutta majakan ja luotsiaseman alueella ei muita ollut tuolloin.
Upeita iltakuvia majakasta! On varmasti ollut aikamoinen elämys olla yksin (tai no, kaksin) yön yli majakkasaarella :)
Kiitos Katariina! Olihan se hieno aloitus kotimaan kierroksellemme. Näimme ja koimme monta muutakin majakkaa tuon viikon aikana, mutta tuota oli kyllä vaikea ohittaa. No Valassaaret ja Merenkurkku oli kyllä myös aika kova juttu.
Onpas mielenkiintoinen kohde – ja onpa tuo majakka ollutkin kauan paikallaan! Nyt pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä joku pidempi reissu ympäri Suomea. Hassua etten ole edes ajatellut kuinka mielenkiintoinen kohde majakka voisi olla :) Kiitos tästä idean sytyttämisestä!
Kiitos Miraorvokki! Monet Suomen majakoistahan ovat jo yli 100-vuotiaita, ja aika monella niistä voi nykyisin vierailla, joillakin jopa yöpyä. Eli siitä vaan etsimään sopiva majakka retkikohteeksi – majakkapäiväkin on tältä kesältä vasta tulossa (sunnuntai, elokuun 20.)
Mahtava majoituslöydös! Juuri tuollaiset erikoisuudet on ihan parhaita. Ja voi miten valtavan kaunistakin tuolla on. En yhtään ihmettele, että myös yöllä on pitänyt nousta ottamaan kuvat!
Kiitos Teija! Osa paikan hohtoa oli tietysti tuo sattuma, että olimme ainoat luotsiasemalla tuona yönä.